Viikko joukkueenjohtajana

Eli siis:
 

Koulutuspataljoonan taisteluampumaharjoitus Lohtajalla

Sunnuntai
1.joukkue lähti Lohtajalle tosiaan jo sunnuntaina valmistelemaan ampuma-alueita. Päivä sisälsi pääosin odottelua, välillä lähetettiin pieniä osastoja työtehtäviin. Illalla siirryimme ensimmäiselle majoittumisalueelle. Normaalia tukikohtapalvelua ja nukkumaan ihan hyvissä ajoin.


Maanantai
Edelleen venailua, satunnaisia työtehtäviä. Itsehän en muuta tehnyt kuin otin aurinkoa (KSE). Illalla kuuden aikaan lähdimme ensimmäisiin ammuntoihin. Kyseessä oli yöammunnat, eli meni myöhään ennen kuin ammunnat päästiin aloittamaan kunnolla (siinä 23 maissa). Muuten siinä ei ollutkaan mitään ihmeellistä muistaakseni; törrötettiin pystypoterossa, ammuttiin valojuovia, välillä aluetta valaistiin valopistooleilla. Ammuntojen jälkeen vastuu joukkueesta siirtyi mulle varsinaisen joukkueenjohtajan lähdettyä parakeille yöpymään (komennus MPKK:lle alkoi seuraavana aamuna). Käveltiin muutama kilometri uudelle majoitusalueelle ja nukkumaan pääsimme joskus kahden aikoihin.


Tiistai
Aamulla joukkue jaettiin kahteen osaan. Minun puolikkaani jäi partion hyökkäysammuntoihin aamupäiväksi, joukkueen varajohtajana toiminut upseerioppilas lähti toisen puolikkaan kanssa EOaD-ammuntoihin (miinanraivausta ampumalla). Jostain syystä mulla ei ole minkäänlaista muistikuvaa partion hyökkäyksestä :-D Liekö sit niin väsynyt tai jotain...?
EOD-ammunnat oli aikalailla samanlaiset kuin oman AUK:n aikana. Askarreltiin itse nalliräjähteet, ammuttiin maassa lojuvia savikiekkoja ja päivän päätteeksi räjäytettiin niitä kiekkoja itse tehdyillä räjähteillä. Teinpä EOD-ammuntojen aikana ilmoituksen koulutuspataljoonan komentajalle (majuri) ihan hyvällä menestyksellä :-D

Ammuntojen jälkeen lähdimme siirtymään täyspakkauksen kanssa 7km päähän seuraavalle majoitusalueelle. Kävelimme ensin noin puolet matkasta lippukentälle, josta otimme pyörät ja poljimme loppumatkan. Matkan aikana tuli kaikenlaista ongelmaa. Parista pyörästä tyhjeni kumi, yhdestä lähti ketjut irti, joku hyytyi, yhdeltä tippui kuulosuojaimet... Perä jäi jälkeen vähän väliä.


Maanantain "telttaretkimeininki" loppui tähän iltaan. Samantien kun olimme päässeet uudelle majoittumisalueelle, otin ryhmänjohtajat mukaani ja kävimme katsomassa tuliasemat sekä vaihtoasemat. Ryhmänjohtajat tekivät normaalit rj-temput puolustukseen ryhmittyessä ja sen jälkeen harjoiteltiin asemiin menoa. Tämän jälkeen sai noutaa iltapalaa ja normaali tukikohtapalvelu pyörähti käyntiin. Tästä eteenpäin olisi normaalin kipinävuoron lisäksi myös etuvartio (toisinsanoen poterovartio) läpi yön. Ryhmänjohtajat tekivät omalle teltalleen kipinälistan, jonka mukaan minä rupesin väkertämään vartiovuoroja. Jälkeenpäin tajusin, että kipinät olisi kannattanut tehdä etuvartiolistan mukaan, eikä toisinpäin... Siinä vaiheessa kun oppilaat olivat jo makuupusseissa, minä revin hiuksia päästäni yrittäessäni saada vartiolistoja kuntoon :-D


Keskiviikko
Koko päivä ryhmän hyökkäysammunnoissa. Ammunnat oli toteutettu niin, että alussa ryhmä jakautuu kahteen puoliryhmään jotka etenevät tieuran eri puolilla (ryhmän toinen puolikas ylitti tien savuheitteen turvin). Matkan varrella tuli 2 rakennuksen haltuunottoa ja vihollisen kranaatinheitinkin rupesi paukuttamaan (yksi "loukkaantui"). Tässä vaiheessa puoliryhmät yhdistyivät ja lähdimme tuhoamaan kranaatinheitintä. Puolet ryhmästä lähti koukkaamaan, toinen puoli antoi tulitukea. Oli vähän jännä paikka kun puoliryhmät olivat yhdessä vaiheessa 90 asteen kulmassa toisistaan (koukkaava ryhmä n. 10-15m päässä alueesta, jonne tukeva ryhmä ampui). Siinä ei kauheesti ollut varaa ruveta räiskimään ihan minne sattuu :-D


Harjoitteluvaiheessa onnistuin kaatumaan rähmälleni pöpelikköön ja täräyttämään niskani jotenkin niin, että päätä rupesi särkemään mukavasti. Tuntui, etten pystynyt keskittymään kunnolla, joten kävin sanomassa ammuntojen johtajalle, että jättäisin kovan vaiheen mieluummin ampumatta.


Keskiviikkona oli joukkueemme huoltovuoro. Poljimme takaisin lippukentälle (tällä kertaa keneltäkään ei irronnut ketjut pyörästä, mutta joltakin kuulemma puutui pallit...), jossa olikin sitten sotkua ja saunaa tiedossa 3 tuntia. Kylläpä se suihku ja sauna kelpasikin tässä välissä! Sain olla aivan rauhassa 1,5h, latailla kännykkää ja soittaa kotiin.


Lippukentältä siirryimme sille samaiselle majoituspaikalle, jossa olimme su-ma yön. Ennen tukikohtapalvelua kadetit (jotka johtivat nämä Lohtajan ammunnat muutenkin) pitivät vielä pikakoulutuksen tarkkuuskivääristä ja kessiäkin kerrattiin. Sitten normaalit puolustukseen ryhmittymis-kuviot, vartiot pyörimään ja nukkumaan.


Torstai
Herätys 5:00. Teltat piti olla purettuna kuuteen mennessä. En tiedä johtuuko se palvelusajasta, mutta "pahimpia on aaaaaaaaaamut!" piti paikkaansa hyvin tämän joukkueen kohdalla :-D Oppilaat "käynnistyivät" maastoaamuisin TODELLA hitaasti. Tänä aamuna oli vieläpä hirmuinen kiire saada teltat kasaan, aamupalat nassuun ja joukkue seuraavalle ampumapaikalle. Loppujen lopuksi ehdittiin ihan hyvissä ajoin käsketylle paikalle kankeasta alusta huolimatta. Alkuviikko oli ollut Lohtajalla aurinkoista, mutta keskiviikko-iltana rupesi satamaan ja vettä tuli taivaalta koko torstai-aamupäivänkin.

Joukkue jaettiin taas kahteen osaan. Toinen puolikas oli ryhmän puolustuksessa, toisen oli tarkoitus ampua KES ja tarkkuuskivääri. Mereltä nousi niin pahasti sumua, ettei näkyvyys ollut tarpeeksi hyvä varoetäisyyksien kannalta, joten tarkkuuskivääri jäi ampumatta (harmi!).

Iltapäivällä otettiin koko joukkue harjoittelemaan tulevaa koko harjoitukesn megaspektaakkelia, joukkueen puolustusta, varten. Lyhyesti: 3 ryhmää + joukkueenjohtaja (=minä). Ryhmänjohtajilla + minulla venttiseiskat selässä. Yksi osasto vyöryttää hautoja, 2 tarkka-ampujaa + KES ja KvKK-parit. Irtautumista, vaihtoasemia. Vihollisen epäsuoraa tulta.
Oli ehkä rankimmat ammunnat ikinä, mutta jälkeenpäin ajateltuna aikamoinen elämys! Epäsuorassa tulessa ei tulenkuvausräjähteitä säätelty, meilläkin oli 3 täyttä lipasta ammuttavana (edellisillä joukkueilla vähemmän) joten jytisi ja paukkui ihan mukavasti :-D Oli lähestulkoon eeppistä johtaa ryhmiä pataljoonradion kautta ("KAKKONEN- IRTI!") :-D Irtautumiset oli raskaita, itselläni tst-varustuksen (15kg) lisäksi tosiaan vielä se 10kg radio selässä ja sit juostiin portaita ylös ja alas, juoksuhaudoissa, pystypoteroihin, suoja-asemaan... Muutenkaan mulla ei henkilökohtaisesti tämä sujunut ihan niinku Strömsössä. Aktiivikuulosuojaimista oli patteri lopussa, en kuullut harjoitteluvaiheessa puoliakaan ohjeista saati sitten kovassa ammunnassa. Onnistuin saamaan lippaaseen hiekkaa, joten jäi ampumattomia jonkin verran. Mut muuten oli kaikenkaikkiaan hieno kokemus!

Ja pakko muuten mainita, että ammunnan johtaja sanoi, että meidän joukkue ampui kyseisen ammunan parhaiten koko leirillä! ;-)

Ammunan jälkeen siivosimme ampuma-alueen ja lähdimme kävelemään lippukentälle, jossa majoituttiin viimeinen yö. Päälliköltä tuli käsky, että kaikkien oli oltava nukkumassa 21:30. Siispä laitettiin vaan pikaisesti teltat yöpymiskuntoon, pelkät kipinät pyörimään ja nukkumaan. Itse en saanut nukuttua juuri ollenkaan, jalkoja ja selkää särki niin hirveästi.

Perjantai
Telttojen piti olla laskentavalmiissa muodossa 6:00, joukkoa ei saanut herättää ennen 5:30 joten tuli pikkasen kiire! Siitäkin huolimatta meidän joukkue oli ainoa joka ehti aikamääreeseen ;-) Sitten vaan aamupalaa nassuun, kamat ja taistelijat bussiin ja nokka kohti Tikkakoskea.


Muutamia huomioita
 
- Joukkueenjohtajana on rankkaa. Iso vastuu, hirmuisesti muistettavaa.
- 1. joukkue oli ainoa, jossa ryhmänjohtajina EI ollut valmiita johtajia vaan oppilaita, jotka siis tosiaankin vasta opettelevat johtamista. Tämä teki 1. joukkueen johtamiessta aika haastavaa. Piti muistaa neuvoa ja ohjeistaa ryhmänjohtajia ihan yksinkertaisissa ja minulle jo itsestäänselvissä asioissa sen lisäksi, että täytyi pystyä pitämään uupunut joukko yleensäkin kasassa.
- Tämä viikko joukkueenjohtajana antoi aivan uudenlaista näkökantaa ryhmätasolla johtamiseen. Vaikka en tällä hetkellä ole varsinaisesti ryhmänjohtaja, vaan apukouluttaja, tulee sa-sijoitukseni olemaan todennäköisesti viestijoukkueen rj. Apukouluttajana ei kauheasti enää tule johdettua...