... Kun on gines viikonloppu!
Kulunut viikko on ollut fyysisesti raskas. Tiistaina lähdettiin ensin täyspakkauksen kanssa pyörillä ampumaradalle (7km) ja sieltä sama matka takaisin kassulle ja vielä sen ohi jv-tst 1:lle jossa ryynättiin kolme päivää. Keskiviikkona kävin hakemassa kortisonipiikin persauksiin, kun piriformis (googleta) oli niin pirun kipeä. Olin loppupäivän vmtl:ssä, seurasin sivusta kun muut harjoittelivat puolustusta poteroissa. Seuraavana päivänä oli vuorossa ryhmän hyökkäys. Koko aamupäivä tetsattiin ylämäkeen metsässä. Tämän jälkeen lähdettiin marssi 3:lle. Kierrettiin Luonetjärvi tst-varustuksessa, matkaa kertyi noin 15km.
Jaloissa on nyt aika Suuret ja Mahtavat rakkulat, mutta olen tyytyväinen :-p Olen selvinnyt jo kolmesta marssista, joista 2 viimeisintä oli tässä kahden päivän sisällä.
Meillä oli tällä viikolla RK 4 ja 2- ammunnat. Jälkimmäinen oli tänään ja ihan hyvillä mielin, tyytyväisenä itseeni, palasin sieltä kasarmille :-p
Tulevalla viikolla on PALJON sulkeisharjoituksia, sillä tuleehan meistä perjantaina lentosotamiehiä!
Välillä on ollut kurjia hetkiä, erityisen kova ikävä Arnea... Toisinaan pelkään, että se jotenkin vieraantuu musta kun olen niin paljon pois kotoa. Mulla on ollut äärettömän kivaa täällä, ja ajatukset on pysyneet pääosin palveluksessa ikävöinnin ja murehtimisen sijaan, mut sit ku kohdalle sattuu huono hetki niin sit on oikeastikin aika vaikeaa. Nopeastipa niistä onneksi toipuu ja Arne tuntuu olevan edelleen oma hilpeä itsensä siitäkin huolimatta, että äitinsä on pari viikkoa poissa. Pikaisesti näin ukkelia perjantaina, onneksi :-).
1 kommentti:
Käsittääkseni Arne suhtautui sinuun vallan normaalisti siinä pikatapaamisessa - ilahtui äidin nähdessään (mitä nyt luuli ensin örrrrr-isiksi ja sitten Nono-enoksi), mutta tajuttuaan jotta kukas se siinä, käyttäytyi ihankuin äiti olis ollut ois näkyvistä vain hetken, eli kaikki oli ihan kuten pitääkin:)
Lähetä kommentti