Mä aikani täällä kärsin

TJ 2

Alkaapahan tämä paikka olla jo aika nähty.

Arne on tässä kuluneen kuukauden sisällä ruvennut nukkumaan mun yöpaita vieressä. Sen lisäksi se kyselee musta koko ajan, eikä nuku hoidossa päiväunia :-( Onhan se edelleenkin oma hilpeä itsensä, mutta kyllä se on ruvennu selvästikin ikävöimään mua nyt Ihan Oikeasti. Hyvinhän se tämän vuoden pärjäsikin, reipas poika! :-)

Äitiys ja intti on jotenkin sulautuneet niin mutkattomasti yhteen, etten ole osannut kirjoitella aiheesta juuri mitään. Sinänsä ehkä sääli, koska varmasti se on se, mikä minunkin varusmiespalveluksesta tekee mielenkiintoisen ulkopuolisten silmissä.

Kotiutuvat täällä vaikuttaa aika väsyneiltä. Moni viihtyy omissa oloissaan, käytävillä on hiljaista kun I/12 erän uudet alikit valmistautuvat ensi viikkoon ja uusien alokkaiden tuloon. Kattelin just oman sotilasvalani ohimarssivideota ja iski omituinen haikeus. Silloin sitä oli jotenkin vielä niin huoleton ja kevyt olo, aamut ei painaneet niskassa. Eipä ne edessä olevat aamutkaan enää kauheasti paina, mutta kyllä niitä on takana ja PALJON (360 aamua). Liekö ihme, että itse kutakin väsyttää? :-p

ps. Oon muuten syyskuusta asti ihmetelly mikä ihme on kun netti toimii hitaasti vaikka luvattiin nopeutta yhteyttä. No, eilen sit kattelin asetuksia ja siellähän oli käytössä 2G-verkko! :-D Vaihto 3G:een ja johan rupes WoWikin pyörimään ;-D Siinäpä siis tekemistä mulle näille viimeisille päiville!


Ei kommentteja: