Koulutustaidon harjoitus ja Kelojen Yö

AUK:ia on nyt takana kolmisen viikkoa. Ensimmäiset 2 viikkoa oli lähinnä oppitunteja (syväjohtamista, pääsimmepä itsekin seuraamaan kapt.ltn Collinin oppituntia aiheesta). Tällä kuluneella viikolla oli koulutustaidon harjoitus maanantaina ja tiistaina, sekä ke-to Kelojen Yö (eli viestiharjoitusspektaakkeli, yön yli maastossa).

Koulutustaidon harjoituksessa roolini oli kouluttaa ensin pienelle ryhmälle VIRVE-puhelimen käyttö niin, että he osasivat perusasiat siitä, mutta en omalla suorituksellani näyttänyt millään tavalla mallia kuinka aihe tulisi kouluttaa (etteivät rontit menisi ja ottaisi mallia alikersantin suorituksesta). Sitten nämä oppilaat suunnittelivat ja toteuttivat koulutuksen aiheesta omalle ryhmälleen. Kaikki aiheet olivat tällä sellaisia, jotka eivät olleet kenellekään entuudestaan tuttuja (lukuunottamatta muutamia poikkeuksia, esim VPK-taustaiset olivat käyttäneet VIRVEä ennenkin). Minä olin valvomassa virve-rastin koulutussuorituksia ja antamassa sitten rakentavaa palautetta ja kirjallisen arvioinnin koulutuksen pitäjälle. Suoritusten taso vaihteli aikalailla laidasta laitaan. Muutamasta oppilaasta pystyy helposti tämän ja edellisten koulutussuoritusten perusteella päättelemään, etteivät he pidä kouluttamisesta yhtään, niinkuin en minäkään aikoinaan pitänyt. Jotenkin sitä oppii katsomaan omaa AUK-aikaansa aivan eri tavalla kun nyt seuraa sivusta uusien oppilaiden koulutussuorituksia ja harjoituksia.

Kaikki koulutustaidon harjoituksessa rastien valvojana toimineet apukouluttajat saivat 1vrk kuntoisuuslomaa. Saapumiserän johtaja sanoi, että ei ollut koskaan ennen nähnyt yhtä hyvää ja rakentavaa palautetta kuin se, mitä me nyt annettiin, ja yleensäkin varusmiesten koulutustaidon taso oli noussut huomattavasti! :-)


Kelojen Yöhön lähdettiin keskiviikkona hieman ennen puolta päivää. Paikan päällä koulutimme laavun rakentamisen, viestiryhmän kokoonpanon, sekä parikaapelilinjan rakentamisen (ylitykset, alitukset, kenttäliitokset, vedonpoistot jne). Joskus kolmen jälkeen ryhmät lähtivät rakentamaan linjaa omalle laavupaikalleen. Matkaa oli noin kilometri. Suurin osa ryhmistä ei ehtinyt omalle laavupaikalleen asti, kello näytti kymmentä illalla ja kaapelin veto pahasti kesken. Linjan johtaja määräsi sitten, että rakentaminen loppuu ja ryhmät etsivät siltä paikalta parhaan mahdollisen laavupaikan ja rupeavat rakentamaan itselleen yösijaa. Valtio tarjosi yhden kappaleen pj-teltan pohjia per ryhmä, sekä taistelijoiden omat taikaviitat (sadeviitta) laavua varten, loput oli etsittävä luonnosta. Meidän tehtävä oli valvoa linjan rakennusta ja myöhemmin laavun valmistumista. Oli aikamoinen kokemus hiihtää yksin pilkkopimeässä metsässä yhden aikaan yöllä, seurata parikaapelilinjaa ja jalanjälkiä löytääkseen oma vastuuryhmänsä :-D
Pääsin takaisin omalle laavulle (joka oli tietenkin se kaikista paras ja hienoin, iso roihu jo valmiina lämmittämässä ja kuivattamassa märät varusteet) siinä 01.30 maissa ja sitten istuinkin kipinässä 02-04. Ryhmille oli käsketty tehdä yhteyskokeilu tunnin välein ja mikäli linja katkesi, oli lähetettävä kahden henkilön vikapartio... ja se linjahan muuten katkesi, sieltä meidän teltan päästä... ;-D
Torstai-aamuna saatiin nukkua onneksi kahdeksaan asti, mutta ei siinä siltikään tullut liikaa nukuttua; noin kolmisen tuntia. Aamupalan jälkeen ryhmät purkivat laavunsa ja toivat "pääkallopaikalle" (eli jossa meidän laavumme sijaitsi) kaiken kaluston ja reput, viestiryhmän varusteita lukuunottamatta ja lähtivät sitten purkamaan rakennettua linjaa.

Öinen laavu

Pääkallopaikka

Aamupalaksi omena-kanelipuuroa :p

Tulevalla viikolla on paljon eriytyvää koulutusta. Maanantaina mun täytyisi kouluttaa oppilaille peitteistön käyttö. Ekat kaksi viikkoa santsarina oli hyvin pitkälti 2h päiväunia ja tylsistymistä, joten oon ihan tyytyväinen, että "joudun" välillä kouluttamaankin. Lomille lähdenkin jo torstaina, anoin aamuja tasoittavaa hösseliä perjantaiksi muuton takia.

KoHa1 (Koulutushaaraharjoitus 1) on sitten viikon päästä. Oppilaiden osalta se tietää paljon vartiovuoroja (=valvomista), sekä viestimiehen tutkinnon. Meillähän edellämainittu oli 20km marssi, jonka varrella oli viestirasteja. Nämä suorittavat pari rastia ampumaradalla (jossa mun homma on tarkastaa oppilaiden aseet, sekä kirjata ylös ATT:n tulokset) ja loput kasarmin lähellä, muutama rasti AUK:n luokassa. Majoittuminen tapahtuu minitukikohdassa puolijoukkueteltassa, kuten meilläkin aikoinaan.

En tiedä miten maavoimissa on käytäntönä, mutta ainakin tämä viesti-linja VALVOO. Harjoitukset ovat raskaita nimenomaan hyvin vähäisen unen takia, ei niinkään fyysisen rasituksen. Vartiovuoroja löytyy mm. normaalin lähivartion lisäksi se poterovartio, kulunvalvontapaikka, kiertoparivartio, konttien päivystysvuorot.... Meiltä löytyy erikseen jopa ohjeet väsyneen viestimiehen erilaisiin kantotapoihin, sekä "Viestimiehen väsymys ja uupumus"-infolappu eräästä kontista... :-D

Mutta joo, veikkaisinpa, että nämä viestimiehet oli taatusti paljon väsyneempiä kuin nykyiset viestivuohet ikinä:

(kuvat jostain jatkosota-arkistosta)

Siviiliasioita.
Käytiin tänään katsastamassa uusi asunto ja vietiin samalla muutama laatikollinen tavaraa sinne. Vielä on paljon pakkaamatta, meinaa hieman ahdistaa tämä ainainen pakkaaminen. Olikos tämä nyt 23. kerta kun muutan tjsp? Ja kun tiedän että tämä ei jää viimeiseksi. Hyvällä tuurilla jäljellä on enää yksi muutto; omaan taloon sitten joskus...

Sinänsä ihan mukavaa muuttaa. Asunto on varsin tilava, Arnellekin löytyy oma huone! :-) Ja pääsee sisustamaan ja suunnittelemaan ihan kunnolla, kun muuton yhteydessä hankkiudutaan eroon kaikesta turhasta ja meidän kotiin epäsopivasta tavarasta.