Mosat tuli tosiaan viime viikon maanantaina ja pihallahan ne oli kuin lumiukot, osa on edelleen :-D
Ekojen viikkojen kuviot oli hyvin pitkälti samoja kuin omalla p-kaudellani. Tällä kertaa niitä pääsi toki seuraamaan hieman eri näkökulmasta. Ensimmäinen viikko oli pääosin oppitunteja ja yleissotilaallisia asioita (tervehtiminen, puhuttelu jne). Aseet haettiin tväl-mäeltä jo keskiviikkona ja samaisena päivänä pidin koulutuksen aiheesta RK:n purkaminen ja kokoaminen. Olin tämän viikon joukkueen vanhimpana, vein siis joukkueen syömään ja seuraavaan palvelukseen, ohjeistin varustuksen jne.
Kouluttamisesta:
AUK:n aikana jonnekin piiloon karannut itseluottamus uskaltaa taas nostaa päätään. Oikeita onnistumisen kokemuksia tulee alokkaita kouluttaessa, kun taas vertaisten kouluttaminen oli lähinnä turhauttavaa. Nykyään voisin jopa sanoa pitäväni kouluttamisesta.
Kuluneiden viikkojen aikana olen huomannut omaavani aivan erilaisen tavan kouluttaa kuin AUK:n aikana jolloin sitä piti väkisin kiinni tietystä kaavasta. Jos kouluttajalla on itsellään epämukava olo, se paistaa läpi ja koko tapahtumasta jää sekava ja epäammattimainen mielikuva koulutettaville.
Koulutettaville ennestään vieraan aiheen opettaminen on sitäpaitsi palkitsevaa, koska koulutuksen loputtua näkee sen todellisen työnsä tuloksen: onko koulutustavoitteeseen päästy. Au-oppilaat osaavat kevyen kertasingon käsittelyn ja kes-taistelijaparin toiminnan, opetit sen oppilaan palvelusarvolla niille tai et koska se on (toivon mukaan, oletettavasti) jo p-kaudella opetettu jonkun pätevän henkilön toimesta. Alokkaat oppivat juurikin sen tiedon ja taidon, jonka pystyy ulosantamaan koulutustilanteessa. Ymmärtänette eron.
Joukkue:
Joukkueeni tasoluokka on se alhaisin (lue: huonokuntoisimmat, b-miehet jne), mutta ainakin mun mielestä yleisilme on ollut varsin hyvä, hommassa on ihan oikeesti yrittämisen makua. Mitään suurempia avautumisia tai pullikointia ei ole ollut. Joukkueen johtaja on varsin erinomainen ja ei kai me apukouluttajatkaan mitään huonoja olla ;-D
Muuta:
On se kyllä jännää ku mua tervehditään ja rouvitellaan (olen kyllä ollut mm. herra alikersantti, rouva kersantti ja rouva kenraalikin välillä). Ja että yks tällainen hukkapätkä voi komentaa 30:n miehen joukkoa ja ne tottelee :-D
ps.
mortti-Hanna vs. gona-Hanna
Vaikeaa arvata kumpi on kumpi? ;-D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti