Arne on ollut koko viikonlopun hirmuisen kärttyinen ja itsellänikin on ollut pinna kireällä. Ehkäpä juurikin siitä syystä tuntuu pahalta lähteä juuri tänään, kolmen tunnin päästä, takaisin. Tunnit menee liian nopeasti...
Tulevat pari viikkoa jännittää. En tiedä missä välissä pääsen kotona käymään tai miehet sotkuun, joten voi olla että nyt tulee sitten pitkä erossaolo :-( Toisaalta myös odotan tulevia leirejä, on ihan kivaa päästä metsään pitkästä aikaa. Tilanne lienee siis alkujärkytyksestä (jälleen) toivuttuani 50-50 onko tämä liian vaikeaa vai ei- ja sillähän jo jaksaa seuraaviin lomiin aivan hyvin! :D
Johanna Kurkela - Ainutlaatuinen:
Missähän sut tehtiin?
Tähtien tuolla puolella
muovailtiin huolella
Ethän sä ikinä
kadota tuota katsetta?
Mitähän sä vielä kantaa voit
korkealla kun noin sä soit
Ei mitään tuu niin painavaa
et se sinut musertaa
Kaunis pieni ihminen
Sä olet ainutlaatuinen
Mitä vastaan tuleekaan,
toista sua ei milloinkaan
Keskellä ihmettä
Sen tajuu vasta jälkeenpäin
Taidat aavistaa jo sen
Yksin täytyy jokaisen
polku mennä pimeään
että pystyy elämään
Kaunis pieni ihminen
Sä olet ainutlaatuinen
Mitä vastaan tuleekaan,
toista sua ei milloinkaan
Sä saatat selvitä
vähin vammoin matkalla
Ystäväsi huolehtii
kun askelees on hatarat
Elämässä pitää kii
jos sen päältä putoat
Kaunis pieni ihminen
Sä olet ainutlaatuinen
Mitä vastaan tuleekaan,
toista sua ei milloinkaan
Sä olet ainutlaatuinen
Mitä vastaan tuleekaan,
toista sua ei milloinkaan
1 kommentti:
Voi nyt mummulle tuli itku silmään :S
Kaksi viikoa menee kuin siivillä yleensä... mutta ikäväää kun joutuu lähtemään ikävissä tunnelmissa :(
Lähetä kommentti