Toisinaan hajottaa :-D

Aion nyt kirjoittaa aivan rehellisesti, koska jos jotain inhoan niin sitä, että asioita kaunistellaan ja näinollen esimerkiksi juuri naisten vapaaehtoisesta asepalveluksesta saatetaan saada aivan vääränlainen mielikuva. Siis siitä mitä se todella on ja minkälaiset ihmiset sellaiseen lähtee. Meinaan vaan sitä, kun itsehän olin vahvasti siinä uskossa, että valtaosa "inttinaisista" on vahvoja ja terveitä supernaisia, joita ei ikinä ihan oikeasti hajota (pl. pienoinen v-tutus) ainakaan sellaisissa määrin, mitä odotin itselleni eteen tulevan.
Olin väärässä kahdessa kohtaa:
1) Muitakin hajottaa, toisinaan ihan urakalla.
2) Mua ei kuitenkaan hajota yhtään sen enempää kuin muitakaan.

Viime perjantaina kirjoitin kuluneen viikon olleen henkisesti raskas. Luulin , että pahin olisi ohi kun pääsisinviikonloppulomalle- ja olin väärässä. Vaikein hajotus oli vasta edessä :-D

Arne oli korkeassa kuumeessa koko viikonlopun ajan. Mitään muita oireita ei ollut, kuin alati neljäänkymmeneen asteeseen pomppaava kuume, ja luonnollisesti olin hirmuisen huolissani pikku-ukosta. Sunnuntai-iltana lähdettiin sitten päivystyksessä käymään (allekirjoittanut lomapuvussa), kun kuumelääkkeistä huolimatta ukko oli ihan tulikuuma. Odottelimme kaikenmaailman lääkäreille ja hoitajille pääsyä parisen tuntia ja loppujen lopuksi jouduin lähtemään suoraan sairaalalta takaisin Tikkakoskelle jo ennen kuin saatiin selville mikä Arnea vaivasi. Mitään kummallista ei onneksi löytynyt ja ukkeli alkaa olemaan nyt jo aika terve, mutta kyllä tuntui pahalta lähteä sieltä sairaalalta.

En osaa nimetä mitään erityistä syytä, mutta maanantaina olin henkisesti aivan hajalla. Kävin kuraattorillakin parkumassa juttelemassa. Oli aivan hirveä koti-ikävä ja muutenkin ihan järkyttävän paska fiilis.
Iltapäivällä se olo onneksi kuitenkin helpotti, enkä ollut ehtinyt hajoilemaan muiden nähden ollenkaan.

Pitkäänhän mä selvisin ilman mitään tällaisia ikävähajotuksia, oon ihan yllättynyt. Nyt oli kai vaan liian monta asiaa päällekäin. Huoli Arnesta, tulevasta koulutuksesta ja sitten vielä oman fysiikan kestämisestä. Penikat on nääs marssiessa ihan jäätävän kipeät. Kävin tänään aamuvastaanotolla ja ystävällinen lääkärisetä ystävällisesti murjoi mun penikoita hieman lisää ja totesi jotta VMTK + NKV x 6. No, onneksi en jää mistään olennaisesta koulutusesta paitsi, kun on lähinnä oppitunteja tämä viikko.

Saatiin muuten aikamoinen läjä oppikirjoja eilen :-D 16.päivä on joku koe, jossa tentataan mm. Yleistä palvelusohjesääntöä ja sulkeisjärjestys ohjesääntöä. Ja on muuten niiiiiin kuivaa tekstiä, pakko myöntää! Muutenhan sitä tuntee itsensä vallan tärkeäksi kun on kaikenmaailman ryhmänjohtajan oppaita ja kouluttajan oppaita ja kevytasekäsikirjoja...

Sain huomiseksi ja torstaiksi mielenkiintoisen nakin. Puolustusvoimien Tattoo 2011, joka järjestetään siis tänä vuonna Jyväskylässä! Mulla ei oo mitään hajua mitä (ja miksi) me siellä tullaan tekemään, mutta odotan sitä kyllä ihan mielenkiinnolla :-)

Kuva: Puolustusvoimat.fi

ps. Saatiin maanantaiaamuna kusirajat! Oon nyt sit avaruusvänr.... korjaan: OPPILAS ;-)