Ikävästä

Musta tuntuu, etten oikein osaa enää kirjoitella muita ku inttijuttuja, vaikka päässä pyörii ihan kohtuullisen paljon muitakin asioita.

Mutta jos nyt kuitenkin yrittäisi.


Pitkään luulin, etten oikeasti tunne ikävää missään välissä. Kiireinen arki kasarmilla tai maastossa ei ole antanut sijaa sille- ja parempi niin! Tulisin aivan hulluksi, jos vähän väliä olisi niin kova ikävä, että täytyisi päästä kotiin pojan ja miehen luokse. Saattaa kuulostaa ihan kamalalta, mutta oikeasti niitä hetkiä on todella harvassa, jolloin olen ajatellut että olisin mieluummin kotona kuin siellä. Huvikseni ja munapäisyyttäni en suinkaan ajattele noin, vaan sille on ihan järkiselitys. Olen päättänyt katkaista sellaiset "vituttaavituttaavituttaa, haluankotiiiiiin, tääonperseestä...."- ajatuskierteet samantien, koska silloin se märässä metsässä ryynääminen ja maastoruokailu tuntuu vaan entistä pahemmalle. Ei siis pidä ruokkia tuollaisia ajatuksia ;-).

Ikävä iskee yleensä vasta  tv-tuvassa tai omassa punkassa klo 22 jälkeen, silloin on ikäänkuin tarpeeksi aikaa ja tilaa ajatella. Pahimmillaan ikävä on silloin, kun lähtee lomien päätteeksi valumaan takaisin kasarmille- erityisesti jos tiedossa on vähemmän mukava viikko esimerkiksi maastossa ja sääennuste lupaa sadetta (joka toki on se paras keli suomalaiselle sotilaalle... sanoi lomatarkastuksen pitäjä perjantaina).

Sen olen oppinut, että ikävä ei todellakaan tapa tai edes vahingoita. Se menee monesti yhtä nopeasti ohi kuin sotilaalliset aplodit (noin 3sec ja tyssää todellakin kuin seinään) ja yleensäkin sen kanssa pärjää ihan hyvin.


Viikonloppulomissa on omat haasteensa. Monesti olen niin väsynyt, etten jaksaisi tehdä muuta kuin jumittaa aloillani. Haluaisin pitää pikku-ukkoa sylissä (vaan eihän se siinä pysy... :-D) tai tuijottaa sitä kun se leikkii itsekseen. En jaksa aina touhuta sen kanssa niin paljon kuin haluaisin ja olisi oikein...
Joskus tuntuu siltä, etten lomilla jaksa ajatella tai tuntea mitään, vaan päällimmäisenä on enemmänkin tarve (ks. edelliset lauseet).
Vaikea selittää sitä... On vaan kova tarve saada hellyyttä, mutta kauheasti kauniita sanoja musta ei irtoa lomilla.

Joop, sellaista. Olin pe-la pikavisiitillä Hämeenlinnan keskiaikamarkkinoilla ja tulin eilen itsekseni junalla kotiin nukkumaan ja syömään kunnon ruokaa. Kattoo jos sais kuvia tänne sieltä jossain vaiheessa.

Tässä nyt kuitenkin yksi:




Pikku-ukko oppi juomaan pillistä! :-D

Ei kommentteja: